Matka pronssikauteen

Rullan MM-Budapestistä tuliaisina siis pronssilätkät. Nyt kun kisoista on jonkin verran aikaa, on hyvä pistää tilanteita talteen.

Meillä alkoi kisoja edeltävänä perjantaina lyhyt mutta tiukka valmisteluleiri Tikkurilassa muutaman treenin ja palaverin voimin, jossa kerrottiin kentät ja miten pelataan. Joka kentässä kaksi hyökkääjää, hyökkäävä pakki ja pakitteleva (mun mesta). Mun kentäs oli Karo Koivunen, Antti Pihlström ja Jonne Vaahtera, eli tutut Thunderin jätkät,vaikken hirveesti muiden kun Karon kans ole pelannutkaan. Kapteeniksi nimettiin Kimmo Lisko; varakapuiksi Karo ja mä, eli varsin mukava juttu.

Samalla jaettiin myös kaikille mukanaoleville T-paitoja, verkkareita, fleecea yms. Kaikki sitten pukeutuivat Suomen väreihin Budapestiin mentäessä. Se oli ihan mukava ylläri, että niinkin paljon tuli kledjua.

Lauantai-aamuna alkoi sitten reissu kohti Unkaria. Oli kovat odotukset paikasta, sillä kaikki kaverit ja tutut olivat kertoneet, että kuinka upea mesta se on. Budapestin päässä ei ollut kuin parilta jätkältä kamat kateissa, ja niitä sitten venailtiin tunnin verran. Onneksi Järvenpään ja Lohtanderin kamat löytyivät, pelaamaanhan he ”Budaan” tulivat.

Alkusarjan alku oli meille varsin helppo.

Kentältä matka jatkui kohti jäähallia ja hienoja maisemiahan siinä odotettiin,oteltiin, mutta kaikkea muuta nähtiin. Pelkkää perus itä-blokkia; eli ränsistyneitä taloja, todella huonokuntoisia teitä ja muutenkin varsin harmaata aluetta. Nopeasti tipputtiin ennakko-odotusten pilvilinnoista alas. Onneksi homma muuttui.

Jäähalli näyttikin jo ihan mageelta. Uuteen halliin mahtui varmaan noin 2000 henkeä ja pukukopit olivat tilavat. Tosin suihkusta tuli vettä epävarmalla tavalla. Koskaan et voinut olla saletti tuleeko niskaa kylmää vai kuumaa; no aika pikkuseikka kuitekin. Jätettyämme kamat hallille, suunnattiin hotellillle. Ei maisemat vakuuttaneet vieläkään, vaikka Tonavan rantaa mentiinkin.

Hotelli Ibis oli varsin hyvä ja ennenkaikkea mikä tärkeintä, niin ilmastointi toimi hyvin. Ilman sitä siinä helteessä olisi ollut mahdoton nukkua. Muutenkin homma toimi normaalisti. Safkat tuli kolme kertaa päivässä seisovasta pöydästä. Itse en hirveän useasti lounasta siellä syönyt, kun en ollut sen ruuan suuri ystävä. Päasia, että aamiainen oli hyvä.

Jenkki-matsista jäi fittimäinen maku...


Samassa hotellissa asuivat myös jenkit, slovakit, tsekit, sakemannit sekä hurrit. Eli aika täynnä pelaajia se hotelli oli. Eräänä päivänä sinne saapui yllättäen pari sataa jenkkisotilasta, koska heidän Irakiin matkalla oleva lentokoneensa olimennyt rikki ja he tulivat hotelliimme. Sotilaiden oli pakko pitää pitkät housut ja pitkähihaiset päällä 30-36 asteen helteessä. Kun ei tuullutkaan, niin aikamoisen poppaa hommaa.. Eikä varmaa Irakissakaan kylmä ole.

Jenkkipelaajat menivät pihalle pelipaidat päällä ja olivat jopa yli-innokkaita asian suhteen; jenkkiläiseen tyyliinsä. Myös meidän jengiin lennätettiin yksi pelaaja lisää, sillä joukkueen nivustilanne oli niin heikko, että varalle kutsuttiin Thunderin Juhani Holm (hän ei tosin pelannut peliäkään, mutta auttoi joukkuetta niin treeneissä kuin ulkopuolellakin).

xxx

Slovenia kaatui mennen tullen 12-0!

Sitten itse matseihin. Eka matsi vietiin Sloveniaa vastaan 12-0 ja toinenkin peli hoitui varsin helposti; 7-1 –voitto Slovakiasta. Niistä ei kyllä vastusta ollut. Sitten tulikin vastaan USA, jossa panoksena oli lohkovoitto, ja se oli siis pirun tärkeä matsi. En itse pelannut kuin muutaman vaihdon jenkkejä vastaan, mutta kyllä vitutti se maalin tappio aika rankasti. Kun vielä johdettiinkin siinä matsissa 3. erässä...

OK, USA:n nippu oli hyvä, mutta ei niin hyvä etteikö me niitä oltaisi voitu kaataa. Aika ärsyttäviä leijojakin ne oli. Koko ajan jenkit naputti jollekin. Tottakai kentällä pitää sitä vähän harrastaakin, mutta onko siitä hyötyä, että niiden jätkät aukoo päätään meidän hierojalle????

No tultiin lohkossa kakkoseksi ja ja puolivälierässä vastaan tuli Tsekki. Pääsin pelaamaan koko matsin taas ja kivaa oli. Ennen peliä lisätsemppiä toivat faija ja sen fredin tulo matsiin. Samoin katsomossa oli Thunderin huoltaja Kim, samoin Koivusen tuleva Emmi-vaimo. Nokian Näätien pelaajilla oli oma huutosakkinsa, mutta Tsekki-matsissa kaikki kannatti samaa ryhmää: Suomea! Ei ollut oikein kunnon vastusta tsekeistäkään. Meille selkeä 7-3- voitto...

xxx

Sitten olikin edessä iso peli, eli voitolla finaaliin ja vastassa rakas länsinaapauri Ruotsi. Loukkaantumiset häiritsivät joukkuettamme, sillä Kimmo Liskolla, Ville Parkkulaisella ja Reeti Sahlstedtilla oli nivusongelmia ja Kari Lohtander rikkoi kätensä kaaduttuaan pahasti. Ruotsimatsit ovat olleet Suomelle vaikeita jo parin kolmen vuoden ajan, ja sama tahti jatkui!


Harmikseni en päässyt vaihtoakaan kehiin.Eipä se tappio siitä ollut kiinni, mutta ei sitä ollut mukava penkiltäkään katsoa kun hurrit vei 8-3 ja tiputti meidät pronssimatsiin.

Siitä alkoi psyykkaaminen vielä yhteen peliin; nimittäin siinä on hirveä ero oletko sä kolmas vai neljäs. Se masi voitettiin jatkoajalla, kiitos hattutempun tehneen Koivusen ja jatkoaika-maalin tehneeseen Sami Markkasen.

Vaikka joukkueen tavoite olikin maailmanmestaruus, niin kyllä se voitettu pronssi pirun hyvälle maistuu. Sunnuntaina hieman juhlittiin ja mukavien jätkien kanssa se juhliminenkin oli tosi kliffaa.

Sunnuntaiaamuna lähdettiinkin kohti lentokenttää. Olihan siinä pikku kankkunen yhdellä jos toisellakin, mutta kaikki ehti ajallaan bussiin ja koneeseen. Hyvä maku jäi reissusta.

xxx

Pari pikkujuttua reissusta: Koivunen sanoi mun kämppikselle, Jari Harjumäelle, että kiva kun aurinko paistaa, eli kiva kun Jaffa lämmittää. Se Jaffa-homma ei vissii ole Tampereella tuttu, koska sitä ei Jari saanut...

Vikan matsin jälkeen hallinkäytävä oli täynnä brasseja ja Argentiinan pelaajia, jotka halusivat vaihtaa mitä vaan ihan mihin vaan. Vaihdoin neljä vanhaa rullaa Argentiinan futismaajoukkue paitaan, ihan ok..

Eräs jenkki väitti Vaahteralle olevansa AHL-tappelija, mutta tilastoissa on vaan muutama ECHL-peli... Todella moni paikallinen osasi sanoa jotain suomeksi, esimerkiksi ”Hyvää päivää!”...

Metron tarkastusmaksu on 2500 paikallista, eli onneksi vain 10 euroa,vai mitä Marko Virtala???

Olut kustansi baarissa 1-2 euroa/tuoppi... Hyvä ateria baarissa 4 euroa kolan kanssa...

Meidän hotellilta hieman eteenpäin tuli vasta Budapest esiin ja kyllähän se kaunis on; kauniita ne naisekin oli...

Tonavan ranta pimeällä on upea näky... Markkinointi kisoihin oli surkeaa. Mainoksia kisoista ei näkynyt missään, siksi hallin katsomo ei ollut täysi edes finaalissa eikä Unkarin peleissä...

Valitin tuomarille erästä jäähyä, niin hän sanoi "I know I did mistake, but it´s only 1,5 minutes". Aika ammattitaitonen äijä...

En olisi uskonut, että toivon joskus Ruotsin voittoa, mutta finaalissa näin tein. USA vei 6-0, IHME!...

Kisaterkuin Joni

Pronssi maistui lopulta ihan mageelta...